Tämä meidän asunto on reilun kokoinen kaksio, tosin tällä hetkellä odotellaan remonttimiehiä makuuhuonetta remointoimaan. Vesivahinko katossa ja ehkä seinissäkin. Eli meidän makuuhuone haisee ihan kamalasti kellarilta ja kahdelle astmaatikolle sellainen ympäristö on ihan liikaa. Nyt siis nukutaan olohuoneen sohvalla, joka on onneksi ihanan jämpti eikä mikään selkiä rikkova putkihökötys. Tuohon alkaa jo tottua, mutta kanin voisi kyllä joskus yöksi tainnuttaa. Tai jotain.

Ajatus ei vielä ihan kulje. Välillä huomaa tuijottaneensa 10 minuuttia näyttöä ilman minkäänlaista aivotoimintaa. Kyllä, olen tottunut siihen että saan nukkua kymmeneen asti rauhassa. Nyt joudun heräämään samaan aikaan kun kihlattu lähtee kouluun, koska minä jään odottamaan remonttimiehiä, jotka saattavat tulla ennen kahdeksaa. Vieläkään ei tosiaan ole miehiä näkynyt. Eilenkin nukuin sitten parin tunnin päiväunet ja heräsin ilta kahdeksan aikoihin. Pölkky olo tämmöisestä olemisesta tulee ja toivonkin, että remonttimiehet kävisivät jo tekemässä työnsä ja saisi taas palata makuuhuoneen rauhaan nukkumaan.

Nyt voisi tästä lähteä keittämään teetä. McLeodin tyttäriinkin on vielä pitkä aika joten pitää keksiä jotain tekemistä väliajalle. Imuroimaan en viitsi ryhtyä (syytä tosin olisi) koska ne remonttimiehet varmasti silloin pyyhkäisisivät ovesta sisään ja itse saisin sydänkohtauksen.

Voisin ensimmäisenä tehdä pienen faktakierroksen. Tosin en tahtoisi pysyä perusfaktoissa. Jospa kerronkin jotain kieroituneesta persoonastani. Ensi kerralla voisin sitten kertoa ehkä taustojani tarkemmin tai sitten nykyisestä tilanteestani. Sen näkee sitten seuraavalla kerralla.

Himoitsen aurajuustoa. Samoin kanaa. Inhoan leipäjuustoa sekä muita kumimaisia ruokia. Ensimmäinen ruoka, jonka opin tekemään kokonaan itse on makaroonilaatikko. Kiitos isän hyvän opetuksen! Rakastan myös hirvenlihaa, jota saankin isovanhemmiltani nykyisin jokaisella vierailukerrallani. Olen myös oppinut tekemään karjalanpaistia, jonka luulin olevan hirmuisen vaikea ruoka.

Se ruuasta. Hetkeksi. Pidän elokuvista sekä tv-ohjelmista. Olen aina ajantasalla sarjoissa vaikka katsoisin sitä ensimmäistä kertaa. Olen tullut siihen tulokseen, että keskittymis- sekä huomiokykyni ovat joko kehittyneet tai sitten tv-käsikirjoittajat tekevät nykyään yksinkertaisempia ja tylsempiä juonikuvioita. Elokuvista olen nauttinut aina ja ensimmäinen elokuva, jonka näin elokuvateatterissa oli Muumipeikko ja pyrstötähti. Viimeisin onkin sitten uusin Harry Potter elokuva. En juurikaan osta elokuvia nykyään, vuokraan niitä videovuokraamoista, lainaan kavereilta ja seuraan aktiivisesti television tarjontaa. Elokuvat joita en saa käsiini muuten tulee tietysti etsittyä internetin uumenista.

Kirjat sekä sarjakuvat ovat yksi intohimoistani. Kun opin lukemaan käytin kirjastojen palveluita hyvin aktiivisesti ja kaikki hevoskirjat tulikin luettua kannesta kanteen. Nykyään luen melko vähän kirjoja, mutta sarjakuvista on tullut todellinen intohimo. Kirjaston sarjakuvahylly on aina ensimmäinen hylly, jonne suunnistan. Luen monipuolisesti sarjakuvia enkä ole yhden kategorian vanki. Pidän varsinkin ihmisten omakohtaisiin kokemuksiin liittyvistä teoksista sekä suomalaisesta sarjakuvasta. Olen myös koukussa muutamiin japanilaisiin sarjoihin, joita keräilen aina kun rahaa löytyy tilauksiin. Luen paljon suomalaisia sarjakuvablogeja ja tahtoisin itsekin aloittaa oman. Kuvallinen kerrontani ei tosin ole tarpeeksi vahvaa, joten keskityn nyt mieluummin tähän kirjoittamispuoleen.

Harrastuksiini kuuluu myös valokuvaus, jonka aloitin joskus 1990-luvun lopulla kun perin äidiltäni vanhan filmikameran. Ensimmäinen kamerani teki filmeistä raidallisia ja pari rullaa valottui joskus kokonaan pilalle. Ostin ensimmäisen digikamerani rippilahjarahoillani. Pääsin yläasteen TET-jaksolla ammattivalokuvaajan oppiin ja silloin sainkin hyviä neuvoja, jotka olen sisäistänyt pikkuhiljaa. Ammattikoulussa, graafisen suunnittelun linjalla, petyin valokuvauksen vähäiseen määrään, mutta löysinkin samalla itselleni toisen alan josta innostuin. Mutta valokuvaus on vahvasti edelleen elämässä mukana ja tahtoisin kehittyä siinä vielä hyvinkin paljon. Kuvaustarvikkeet olisi kiva saada ajantasalle, mutta se taitaa tapahtua vasta sitten kun saan töitä jostain.

Olen siis koulutuseltani graafinen suunnittelija. Kävin Pohjois-Karjalan Ammattiopisto Outokummussa kolme vuotisen koulutuksen. Aloitin syksyllä 2005 ja valmistuin keväällä 2008. Outokumpu oli paikkana rauhallinen ja melko hyvien yhteyksien päässä kotoa vaikka välimatkaa kertyikin reilusti. Itsenäistyminen oli taattu ja sain paljon hyviä kokemuksia sekä koulusta että itse paikkakunnalta. Silloisille opettajille suuri kiitos ihanista kursseista ja kannustavasta palautteesta. Aina ei mennyt asiat niin kuin piti, mutta milloinpa elämässä kaikki menisi suunnitelmien mukaan.

Olen tällä hetkellä työttömänä. Olen kiinnostunut ruokapuolesta, joten aionkin hakea yhteishaussa uudestaan ammattikouluun. Tahtoisin tehdä oman alani töitä, graafisena suunnittelijana, mutta se ei ole ehkäpä se suurin intohimoni. En ihan vielä tiedä mitä elämältäni tahdon ja se onkin tehnyt välillä arjesta hirveää. Nyt alkaa ehkä helpottamaan.

Ehkäpä tämä ensimmäinen merkintä olisi nyt tässä. Intoa kirjoittamiseen olisi tällä kertaa hirmuisesti ja kerrottavaa paljon, mutta taidan jättää jotain seuraavallekin kerralle. Eli huomenna luultavastikin palailen taas kirjoittamisen pariin.